Kannattaminen muutoksen kourissa

Elämä muuttui viime kesäkuussa ja sitä myöten myös HIFK:n seuraaminen. Viime kesäkuussa
perheeseemme syntyi tyttövauva ja vaikutukset ovat kaiken kaikkiaan olleet dramaattisia.
Aiemmin kävin paljon peleissä; kausikorttia minulla ei ole koskaan ollut, mutta kaudessa tuli katsottua
paikan päällä ainakin 15 kotiottelua ja muutama vieraspeli runkosarjaa, sekä poffeja päälle. Tällä
kaudella olen käynyt katsomassa kolme kotiottelua; aikamoinen pudotus ja montaa ei kyllä ole tulossa lisää. Nyt vain ei aika riitä, kun ei voi koko ajan olla pois kotoa ja jättää kaikkea vaimon vastuulle. Minusta oli tosi upeaa, kun Ramu teki valinnan jäädä vaimon ja keskosena syntyneen lapsen kanssa kotiin ja laittoi työn, elikkä jääkiekon tauolle perheen hyvinvoinnin takia.

Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, että IFK:n seuraaminen olisi loppunut! Ei toki, kannattaminen on vain muuttanut muotoaan. Aiemminkin katselin otteluita televisiosta, mutta se painottui enemmän
vierasotteluihin. Nyt katselemme koko perhe matseja televisiosta. Täytyy kyllä sanoa, että välillä ottelut menevät ohitse, kun pitää viihdyttää tyttöä, mutta onneksi hän seuraa innokkaasti televisiosta jääkiekkoa, selvästikin seuraavan sukupolven fani kasvamassa. Hän tykkää liikkeestä sekä väreistä televisiosta ja onneksi vaimokin joustaa IFK:n seuraamisen suhteen.

Jotkut vievät peliin ihan pieniäkin vauvoja, mutta minusta se ei tunnu oikealta viedä pientä lasta kovaan
meteliin ja hälinään ison ihmismäärän keskelle. Varsinkin, kun nukkuma-aika on niihin aikoihin, kun
arkiottelut alkavat. Minulla on ensimmäiset muistot jääkiekkoa katsomassa isän kanssa neljävuotiaana.
Oma ajatuksenikin on, että kun tyttö on täyttänyt neljä vuotta, niin silloin kokeillaan mennä peliin.
Täytynee varautua lippujen lisäksi pariin kahviin, kokikseen ja muutamiin poppareihin ja nakkimukeihin.
Melko kallista, mutta elämä on.

Ehkäpä tyttö löytää hyvän harrastuksenkin IFK:n piiristä, jos pelkkä kannattaminen ei riitä? Ei voi vielä
tietää, mutta tuemme häntä mihin päin meneekin elämässään, mutta narreihin päin kallistumista katsotaan karvaasti ja annetaan ymmärtää, että tämä ei ole suotavaa.

Juri ”EN GÅNG IFK, ALLTID IFK”