Taustalla – Jani Järvinen

Terve vaan kaikille!
Olen Jani ja ollut mukana lähes alusta lähtien Kamraattien toiminnassa. Olen 33- vuotias timpuri, joka
muutti juuri Espooseen. Allekirjoittaneen pelikenttä tässä yhteisössä on aika villi ja vapaa. Normaalissa
tilanteessa teen aika vähän asioita liittyen yhteisöömme. Mutta yllytyshulluna välillä saattaa pirskahtaa
ilmoille sitä-sun-tätä. Ehkäpä ne tärkeimmät ovat #kesä_on_paskaa_aikaa- videot, kiertopalkintomme
Kamu, Kamun voittajille jaettavat muistopalkinnot, kuvamateriaalin tuottaminen ja muiden auttaminen jos tarvetta ilmenee. Onhan sitä välillä tullut istuttua bokserit, luistimet, kypärä, hanskat, maila ja Boykon pelipaita päällä saunamme katolla potkukelkka takapuolen alla. On tullut hiihdettyä, maattua
lumihangessa, istuttua jäisessä järvessä ja ties mitä samassa varustuksessa. Ainakin muutamat Pohjois-Satakunnassa ovat nykyään tietoisempia IFK:sta ja siitä, että Boyko pelasi numerolla 10.

IFK
Ke 4.10.2001 kello 18:30 kiekko tippui jäähän IFK-Kärpät pelin tiimoilta. Kärpät oli noussut kyseiselle
kaudelle takaisin SM-Liigaan ja tämä oli itselleni ensimmäinen ottelu paikanpäällä. IFK voitti 5-2 ja olin aivan myyty. Kyseisen ottelun jälkeen kiersimme faijan kanssa eripuolilla hallia kokeillen meille mieluisinta istumapaikkaa. Paikka löytyikin kauden edetessä ja vakiintui katsomoon F3 Rivi 2 paikat 28 ja 29.

Seuraavalla kaudella 2002-2003 aloitimme käymään kausikortilla kyseisillä mestoilla ja sitä kesti
yhtäjaksoisesti viime kauteen, jolloin faijalta lopetti kausarinsa. Kohta 20- vuotta samoilla paikoilla ja paljon todella hienoja muistoja, uusia ystäviä ja F3:een on hitsautunut mahtava porukka. Välillä runkosarjapelit eivät innosta enää samalla tavalla, kun aikoinaan mutta ystävien takia runkosarjan peleissä tulee käytyä.
Kerrottakoon vielä sen verran, että tutustuin mahtavaan ystävääni Jiri Vidgreniin aikoinaan -90 luvun
puolella mIRC- ohjelman kautta #hifk- kanavalla. Jirin kautta lähdin mukaan harraste jääkiekkojoukkue Stadi HC:n toimintaan kaudelle 04-05 ja matka jatkuu edelleen. Jirin kautta pyörii nykyään myös Kamraattien palvelimet. Samalla kanavalla tutustuin myös Juha Hokkasen, joka – kuten tiedätte, on myös mukana Kamraattien toiminnassa. Paljon on IFK antanut omalle elämälleni ja kiitos siitä.

Pelaan tosiaan harrastejääkiekkoa joukkueessa Stadi HC ja toimin siellä myös joukkueenjohdossa, tästä johtuen en aivan Kamraattien alussa ollut varma riittääkö aika molempiin toimiin, mutta onneksi
yhteisömme muut toimijat antoivat suhteellisen vapaat kädet ja lähdin mukaan. Se on ollut hyvä päätös ja olen oppinut mm. Somesta vaikka mitä. Edelleen tekemättä on mm. Snapchat- video, mutta eiköhän sekin vielä saada purkkiin. Verenalle WinkWink.

Sitten muutama sana Kamusta, eli siis palkinnosta, jonka yhteisömme jakaa kauden jälkeen
äänestämällemme IFKn parhaalle pelaajalle. Kamua piirreltiin aluksi Christerin kanssa postit- lapun
molemmin puolin. Visio meni itse asiassa niinkin villiksi, että kirjoituspöytäni kannessa on edelleen osa
tuosta suunnitelmasta. Idea alkoi valkenemaan ja otinkin yhteyttä hyvään ystävääni, joka toimii
metallialalla. Annoin hänelle seuraavat speksit: maksimi budjetti 400€, painava, komea, iso, kiiltävä,
purettavissa oleva, runkoholkkien vaihtomahdollisuus, jotta saadaan kaiverrettua joka vuosi pelaajan nimi.
Lista jatkui vaikka kuinka pitkälle. Henkka katseli, kuunteli ja lopuksi totesi, että ”helpon heitit”.
Christer oli piirtänyt logosta kuvat koneella, mutta eihän ne sopineet jyrsinkoneisiin ja kaikki kuvat piti
piirtää uusiksi suunnitteluinsinöörin toimesta. Raastavaksi projekti meinasi mennä, kun aina tuli joku muutos jyrsinkoneen takia. Haluan nyt vielä muistuttaa, ettei kyseinen yritys ole erikoistunut palkintojen tekoon.
Emme halunneet mitään valmista sabluunaa ”Saarijärven juhannuskisojen pokaalista vuodelta -78”,
vaan nimenomaan uniikin ja sen saimme.

Seuraavat luvut saattavat hieman heittää, koska aikaa on jo kulunut sen verran paljon. Listataan nyt
kuitenkin tämän ikuisuusprojektin numeroita hieman tähän alle.

  • Suunnittelijalla ainakin 10 tuntia.
  • Henkalla 30-40 tuntia.
  • Itsellä tuo 10 tuntia ja Christerillä varmaan sama.
  • Osat on tilattu ja tehty Tartosta AT projektilla.
  • Kustannus oli lopuksi hieman alle 400€, eli osien hinta. Tunnit menivät hyväntekeväisyyteen.

No lopulta palkinto saatiin valmiiksi ajoissa, pysyttiin budjetissa ja se toimii kuten pitääkin. Kiitos tästä
uniikista verkonpainosta vielä Henkalle!

Nyt kaudelle 2018-2019 jouduin puntaroimaan pitkään, jatkanko kausikortilla vai en. Muutto Espooseen, pätkivä metro ja Nordiksen lähellä olevien parkkipaikkojen vähyys ajoi lopulta siihen päätökseen, etten ottanut kausikorttia tälle kaudelle. Päätös oli todella vaikea ja sitä tuli kyllä mietittyä joka kantilta. Näin jälkikäteen, kun kaudesta on pelattu yli kolmannes voin todeta päätökseni olleen hyvä. Kyllä yli 500 runkosarjan kotipeliä on aiheuttanut pienen turtumisen.
Tämä voi olla myös voimavara ja tauko todennäköisesti tekee hyvää. Eiköhän tässä tule vielä kausikortti hommattua.