Taustalla – Veera

      Ei kommentteja artikkeliin Taustalla – Veera

Halusimme esitellä erilaisia henkilöitä ja toimintoja, joita Kamraatit- yhteisössä on. Tästä syntyi ajatus blogisarjasta ”Taustalla”, jossa toiminnassa mukana oleva kertoo omin sanoin roolistaan. Neljäntenä on vuorossa Veera.

Hei vain kaikille. Veera tässä, pian 19-vuotias helsinkiläinen. Monelle olen tullut tutuksi hallilta ja somesta, lopuille puolestaan Kamraattien uutena jäsenenä. Oma vastuualueeni on lähinnä Snapchat sekä podcasteihin liittyvät asiat, kuten haastattelujen tekeminen, editointi sekä nettiin lataaminen. Osan podcastien mainoskuvista olen myös tehnyt, vaikkei se omaa osaamisaluettani olekaan.

Ensimmäisen kausikorttini sain kaudella 2010-11 ja muistan kyseisen paikan edelleen: B3, rivi 1, paikka 16. Siitä seurasin pelejä ensimmäiset kolme kautta, kunnes siirryin F1 kautta B5. Vuosien varrella olen kehittänyt oman ääneni ja haluan olla joukkueen tukena aina kun mahdollista. Sen takia minun huutoani kuulee usein myös niissä runkosarjan keskiviikkoillan peleissäkin.

Ensimmäinen askel osaksi Kamraattien toimintaa tapahtui minun osaltani viime keväänä, kun kysyin voisinko pitää takeoveria Turun reissusta. Vuoroni sai paljon positiivista palautetta, joten kiinnostukseni Kamraattien toimintaa kohtaan kasvoi. Tällöin en vielä kuitenkaan miettinyt liittymistä sen kummemmin, koska en ollut varma, olisiko minulle mitään vapaata roolia yhteisössä enkä halunnut vain tulla ”tyhjän pantiksi” mukaan.

Itse olin kuunnellut Kamraatit podcasteja jo muutaman kauden ajan ja olin aina kiinnostunut kuulemaan pelaajilta erilaista kantaa asioihin, eikä pelkkää tavallista lätkäjargonia. Podcastien kautta oli mahdollista nähdä, että pelaajatkin olivat tavallisia ihmisiä, joiden kanssa voi käydä tavallisia keskusteluja.

Kun sitten sain viime kesänä kuulla, että podcasteille haetaan uutta tekijää, minun piti jonkin aikaa miettiä, olisinko valmis tarttumaan haasteeseen. Itse en ole koskaan ollut kovinkaan sosiaalinen persoona ja samalla myös hyvin hitaasti lämpeävä, mikä antaa minusta usein jopa tylyn kuvan. Lisäksi olen myös hyvin itsekriittinen ja yleensä karttelen virheitä, joita tässä hommassa tulisi taatusti vastaan.

Kuitenkin aloin miettimään myös sitä, että itselläni oli ikävä näitä ainutlaatuisia haastatteluita, joita Christer oli tehnyt ja olin useimmilta kuullut samanlaisia aatteita. Lisäksi halusin päästä Kamraattien yhteisön toimintaan mukaan, sillä olin kuullut siitä positiivista Verenalta – ja nyt minulle olisi jopa tehtävääkin siellä.

Lopulta vaa’assa painoi enemmän se, mitä yhteisö haluaisi: podcastien jatko ja pelaajien kuulumisten kuuleminen. Niinpä hain paikkaa, tein harjoitushaastattelun koululaiseni kanssa ja lähetin sen Heidille. Ja kuten varmaan tiedättekin, loppu onkin niin sanotusti historiaa.

Ensimmäisen haastatteluni tein lokakuussa yhden päivän varoitusajalla. Kysymykset olin kyllä tehnyt jo viikkoa aikaisemmin, mutta itse haastatteluun valmistautuminen tapahtui lyhyellä varoitusajalla. Olin siis kieltämättä hermostunut, mutta onneksi turhaan: haastattelu lähti rullaamaan alun hermostuksesta huolimatta ja haastateltava oli onneksi myös hyvin messissä.

Podcastien editoiminen sekä nettiin lataaminen – Juhan avustuksella – ovat kuitenkin olleet vastuutehtäviäni, vaikka ilman ongelmia en ole aina selvinnyt. Editointiohjelmana olen käyttänyt Audacitya, jonka käyttöä olen harjoitellut sekä Christerin että YouTuben ohjevideoiden avulla. Virheetön en vielä ole, mutta koen silti kehittyneeni editoimisessa jo tämän nopeasti kuluneen puolen vuoden aikana. Suurin haaste on yleensä ollut oman ääneni editoiminen – ei vähiten siksi, että oman äänensä kuvittelee aina olevan erilainen. Lisäksi minun on edelleen vaikea tiedostaa, että äänenvoimakkuuteni takia minun tulisi pitää mikkiä hieman kauempana. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

Podcasteja tehdessä olen oppinut menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja niiden tekemisestä on tullut kerta kerralta helpompaa. Olen oppinut tulemaan hieman paremmin toimeen omien virheideni kanssa ja näkemään ne enemmänkin opetuksina kuin asioina, joita pitää pelätä. Rohkaiseva työympäristö on myös auttanut siinä, sillä olen saanut myös rakentavaa palautetta tekemisestäni, jonka kautta voin kehittyä.

Vaikka podcastit eivät olekaan täysin samanlaisessa koostumuksessa kuin ennen, olemme pyrkineet Verenan kanssa pitämään ytimen samana: että haastattelut olisivat sellaisia, joihin pelaajat voivat tulla omina itsenään. Toivon mukaan haastattelut ovat myös teille faneille sellaisena. Kehittymisen varaa on aina ja toivottavasti pystymme jatkamaan mahdollisimman kauan podcastien parissa.