Repaleisia ajatuksia kaudesta

Kausi on ollut ylä- ja alamäkeä, mitä ihmettä minulla on sanottavaa tästä kaudesta? Pää tuntuu tyhjältä yrittäessäni saada tekstiä syntymään tähän blogiin, vaikka yleensä minulla on hyvinkin varmoja mielipiteitä HIFK:sta ja sen kauden sujumisesta. Mutta yritetään! Poimin tähän kolme mielestäni positiivisinta ja negatiivisinta asiaa joukkueesta.

Aloitetaan posilla:

1. Miro Heiskanen on kauden komeetta. Paras puolustaja liigassa, jota ei tämän kauden jälkeen nähdä kotosuomessa ainakaan 15 vuoteen, jos kaikki menee niin kuin pitäisi. Viime kaudella runkosarjassa 37 ottelua, tehot 5+5, +/- -1 ja play offseissa 8 ottelua, tehot 0+3 ja +/- -1. Tämän jälkeen NHL- varaus numerolla 3 ja tähän mennessä liigassa 25 ottelua, tehot 11+8 sekä +/- +13. Heiskanen on poikkeuksellinen pelaaja, joka luistelee hyvin, omaa kovan laukauksen, nopeat kädet ja loistavan kiekkoälyn. On ollut upea nähdä miten hurjasti hän on kehittynyt vajaassa vuodessa. Vielä ehtii hetken aikaa nähdä Super-Hessun otteita suomalaisissa kaukaloissa, joten kaikki hallille!

2. Maalivahdit ovat pitäneet joukkuetta pystyssä vaikeina hetkinä ja ovat antaneet mahdollisuuden voittoon joka ilta. Kevin Lankisen loukkaannuttua heti kauden alkajaisiksi HIFK oli pakotettu hankkimaan korvaajan, joka oli Atte Engren. Tämä oli hieno reagointi pakkoraossa joukkueelta, vaikka muuten HIFK ei ole loistanut puutteiden paikkaamisella. Engren on pelannut 39 ottelua torjuntaprosentin ollessa 91,16 ja Kevin Lankinen on tehnyt loistavan paluun torjuntaprosentin ollessa huikea 95,17 yhdessätoista ottelussa. Niklas Bäckström on vajonnut kivikovan maalivahtikaksikon taakse kolmosveskariksi, mikä ei ymmärrettävästi tyydytä Bäckströmiä. Bäckström on pelannut seitsemän ottelua torjuntaprosentin jäädessä 89,43.

3. Tobias Salmelainen tuli kesken kauden joukkueen urheilujohtajaksi Nybondaksen siirtyessä muihin tehtäviin. Olen tyytyväinen valintaan; Salmelainen tulee HIFK:n sisäpiirin ulkopuolelta omaten kuitenkin vahvan IFK-taustan ja koulutuksen, sekä suhteita tehtävän hyvään hoitamiseen (HIFK 2.11.2017). Salmelainen on aloittanut mielestäni varsin hyvin sitouttamalla joukkueelle tärkeät pelaajat O´Connorin, Erosen, Raskin ja Engrenin jatkosopimuksilla sekä hankkimalla leveyttä kokoonpanoon loppukaudeksi Tallbergin ja Kankaanperän muodossa. Kritiikkinä täytyy sanoa, että Teemu Laakso on edelleen korvaamatta Nybondaksen jäljiltä, mutta antaisin kuitenkin hiukan aikaa Salmelaiselle luoda omat linjauksensa ja alkuhan on selvästi lupaavan oloinen.

Bubbling under: tuplavoitto Tapparasta, runkosarjasijoitus, Juuso Salmen maali

Ja jatketaan negalla:

1. Niklas Bäckström on ajautunut sivuraiteelle joukkueen maalivahtihierarkiassa Kevin Lankisen palattua sairaslomalta ja esitettyä huikeita otteita. Bäckströmiin ei ole koko kaudella ollut luottoa, vaan hän on pelannut hajapelejä siellä täällä ja vaikuttaakin siltä, että hän ei ole päässyt tasolle, mitä häneltä on odotettu. Bäckström tuli julkisuuteen sen jälkeen, kun Atte Engrenille oli sorvattu jatkosopimus ja oli selvinnyt, että jatkossa Engren ja Lankinen jakavat torjuntavastuun. Toisin oli luvannut entinen urheilujohtaja Nybondas Bäckströmin mukaan ja kertoo, että seuran johtaminen on huonoa, eikä voi allekirjoittaa sen toimintapoja ja arvoja (Iltasanomat 08.01.2018).
Päävalmentaja Selinin ohjeistuksen mukaan joukkueen mukana harjoittelevat Lankinen ja Engren, Bäckstömin harjoitellessa Lundellin kanssa. Tilanteeseen on ajauduttu, koska HIFK:lla on kolme liigan tasolla vähintäänkin hyvää maalivahtia joista kaksi on nuoria eteenpäin pyrkiviä
maalivahteja, joista ei haluta luopua ja yksi uransa ehtoopuolella oleva entinen huippumaalivahti (Iltasanomat 08.01.2018/2).

2. Epätasaisuus leimaa usein HIFK:n kausia. Niin tätäkin kautta. Alkukausi oli jälleen erittäin sekavan näköistä höntsäilyä, joka näytti siltä kuin pelaajat eivät olisi koskaan pelanneet yhdessä, vaikka joukkueen vaihtuvuus oli vähintäänkin maltillista. Loppusyksystä joukkue alkoi kairata voittoja, mutta joulun molemmin puolin näytti taas vähän huonommalta, kunnes uuden vuoden tietämillä voittoja alkoi jälleen tulla. Joukkueessa on niin paljon taitoa, että kauden edetessä peli alkaa mennä paremmin uomiinsa, mutta ihmettelen, miksi HIFK ei ole juuri koskaan kauden alussa valmis pelaamaan materiaalinsa mahdollistavalla tasolla? Tosi pelit alkavat kuitenkin jo ennen liigan alkua CHL:n merkeissä.

3. Loukkaantumiset ovat olleet tälläkin kaudella polttava puheenaihe. Miksi HIFK:lla on kaudesta toiseen hirvittävä määrä loukkaantuneita? Eronen, Finley ja Rask ovat olleet kauden pitkäaikaispotilaista tärkeimpiä ja lisänä on ollut vaihteleva määrä pienempiä loukkaantumisia.
Loukkaantuneita on ollut usein toistakymmentä kaudesta riippumatta ja tämä on kyllä liian iso
määrä. Toisillakin joukkueilla on toki loukkaantuneita ja välillä paljonkin, mutta en muista, että
samalla joukkueella olisi näin paljon loukkaantuneita kaudesta toiseen.

Bubbling under: CHL, runkosarjasijoitus

Tässäpä tämä, omastakin mielestäni vähän ristiriitainen listaus, joka on omiaan kuvaamaan pääkopassani risteileviä ajatuksia tästä kaudesta.

Juri ”EN GÅNG IFK, ALLTID IFK”

Lähteet:
Tilastotiedot on tarkistettu liigan internet-sivulta 24.02.2018.
HIFK 2.11.2017. https://hifk.fi/liiga/2017/tiedote-tobias- salmelainen-ifkn- urheilujohtajaksi/. Internetsivu. Viitattu 24.02.2018.
Iltasanomat 08.01.2018. https://www.is.fi/sm-liiga/art- 2000005516651.html. Internetsivu. Viitattu 24.02.2018.
Iltasanomat 08.01.2018/2. https://www.is.fi/sm-liiga/art- 2000005516487.html. Internetsivu. Viitattu 24.02.2018.