Samanlaisia mutta niin erilaisia

Vaikka kuinka meitä IFK-faneja yritetään laittaa tiettyihin muotteihin, niin aina löytyy jostain meitä muotin ulkopuolisia faneja. Esimerkiksi vaikka erään HIFK-Jokerit-sarjan aikana tapaamani IFK-fani pohjanmaalta, joka selitti kuinka hän ei voinut missata tätä sarjaa, vaikka matkaa peliin tulikin se +400 kilometriä. Siis per suunta. Tai Jyväskylässä tavattu fani joka käy IFK-JYP matseissa JYP-fanien mukana JYP-fanibussissa. Miten nämä fanit sopivat siihen stadilaiseen suomenruotsalaiseen muottiin? Tai saati sitten minä, järvenpääläinen etäfani, jonka IFK-fanius alkoi matseissa käynneistä teini-iässä ja siitä vähitellen minusta kypsyi IFK-fani.

Joskus vuosia sitten maalaiserkkuni kysyi miten voin kannattaa IFK:n kaltaista joukkuetta. Tässä hyvin kiteytyi se pieni asia, mikä sai minut innostumaan IFK:sta. Kova ja viihdyttävä fyysinen peli on ollut ja toivon mukaan tulee aina olemaan se juttu, mistä IFK tunnetaan. Sanotaan sitä vaikka brandiksi, vaikka Sir Pentin aikaan se välillä muuttuikin brandyksi, sillä eihän sitä sekoilua nyt selvinpäin kukaan jaksanut katsoa. Olkoon jokainen mitä mieltä tahansa tästä brandista, niin kyllä hallilla tunnelmaa nostaa maalien jälkeen eniten ne kovat puhtaat taklaukset.

Mutta mikä meitä IFK-faneja yhdistää sitten, jos tämä brandikään ei aina toimi yhdistävänä tekijänä, eikä kaikille toimi se tauoilla soiva rokkikaan? Ehkä ainut asia joka meitä IFK-faneja yhdistää, on rakkaus tätä seuraa kohtaan. Joukkueet, pelaajat ja valmentajat tulevat ja menevät, mutta seura on ja pysyy. On pysynyt jo 120 vuotta ja toivon mukaan pysyy myös seuraavat 120 vuotta.

 

Juha Hokkanen