Helsinki – Habarovsk

      Ei kommentteja artikkeliin Helsinki – Habarovsk

Lukuunottamatta siskoni USA-vuosia ja yhtä Venäjän kautta, en ole koskaan ollut suuremmin kiinnostunut muiden maiden jääkiekkoliigoista tai -sarjoista. En edes NHL:stä. Enkä varsinkaan KHL:stä. Toki NHL:n ja SHL:n tuloksia olen seurannut muutaman joukkueen osalta, mutta siihen se sitten jääkin. CHL:ää toki IFK:n takia olen innolla seurannut ja seuraan jatkossakin.

Ensimmäistä kertaa tällä kohta päättyvällä 2016-2017 kaudella olen seurannut sekä IFK:n otteita kotoisessa Liigassa, että Amur Habarovskin pelejä KHL:ssä. Amurin pelejä toki aloin seurata meidän Ramun takia, mutta kylläpä oli mielenkiintoinen kokemus monellakin tapaa! Toki suurin osa tuli aikaeron takia ihan hassuihin aikoihin eikä jokaista peliä voinut tästä syystä katsoa, mutta silti oli mukavaa päästä näkemään tutut liikkeet ja lättysyötöt netin kautta, niitä ehtikin tulla kesän aikana jo ikävä. Huutokin kotona Amurin maalien kohdalla oli lähes samanlaista kuin IFK:n vieraspelejä katsoessa kotona; naapuriraukat 😀 Mielestäni Ramu pelasi näkemäni perusteella ihan kelpo kauden Amurissa, pisteitäkin tuli ihan mukava määrä. Mielenkiintoista oli myös lukea Ramun itsensä Veikkauksen sivuille kirjoittamaa blogia, jossa tuli jos jonkinlaista tarinaa kauden aikana.

Suuri haave olisi ollut lähteä katsomaan Amurin vieraspeliä vähän kauemmas, mutta sitä ei lopulta pystytty toteuttamaan. Päädyttiin kuitenkin loppujen lopuksi yhteen vieraspeliin, tuohon Ilmalan puolelle. Pukeuduttiin totta kai asianmukaisesti IFK:n vermeisiin ja saatiin kyllä osaksemme aika paljon katseita, mutta ei sinne olisi voinut mennä missään muissa vaatteissa. Meillä oli mukana myös viime kauden pleijareista tuttu Teemu-lakana, joka näki monet paikkakunnat ja keräsi pleijareiden aikana mitä erilaisimpia tekstejä. Otettiin lakana heti katsomoon päästyämme esille. Onneksi ehdittiin ottamaan siitä pari kuvaakin, sillä melkein heti tuli järjestysmies paikalle. Ensin piti kertoa mitä siinä lukee ja järkkäri luki ne kaikki korvanappiinsa. Sen jälkeen heti perään sanoi, että lakana pois, se on paloturvallisuusriski. Aika erikoista sen jälkeen, että piti saada nähdä mitä siinä lukee. Jos on paloturvallisuusriski, niin eikö silloin lakana poisteta, luki siinä mitä tahansa? Tietenkin kiltisti laitettiin lakana heti pois, onneksi se sentään riitti eikä sitä viety meiltä. Se on ja pysyy siis edelleen tallessa ja on esillä jälleen sopivilla hetkillä.

Peli itsessään oli aika jännä ja nähtiin muutamia maalejakin, mutta lopulta Amur hävisi pelin voittolaukauskisassa. Lopputuloksesta huolimatta oli upea kokemus ja oli hienoa nähdä Ramu pelaamassa jälleen livenä. Ja olihan se toki erilaista peliä Liigaan nähden. Pelin jälkeen mentiin pelaajien sisäänkäynnille vähän odottelemaan ja saatiin nähdä Ramu ja otettiin muutama kuvakin muistoksi. Oltiin tehty yhdessä Amurillekin venäjän kielinen lakana kannustukseksi. Muistoksi tuosta päivästä jäi siis mahtava kokemus, kivoja kuvia ja mikä upeinta, Ramun aito Amurin pelipaita! Nyt on olohuoneessa hieno sisustus, kun on kaksi neljäkutosta vierekkäin; IFK ja Amur.

Kuva: Anu Laitila

Kuva: Anu Laitila

Itsessään Amurin kausihan ei lopulta sujunut ihan tavoitteiden mukaan ja pelit loppuivat runkosarjaan jo helmikuun puolivälin jälkeen. Täytyy sanoa, että vaikka moni tuli kauden aikana sanomaan ja huomasin kirjoitteluakin siitä, että Ramu halutaan takaisin IFK:hon kesken kauden, niin olen ylpeä siitä että Ramu pysyi Tiikerinä loppuun asti. Vaikka kuinka olisi ollut hienoa nähdä #46 IFK-paidassa, niin en silti missään välissä halunnut että se tapahtuisi kesken kauden. Sitä kuitenkin toivoo, että toinen saa toteuttaa omaa unelmaansa, vaikkakin sitten kaukana Stadista. Mielenkiintoista nähdä, mihin miehen tie vie ensi kaudeksi.

Mitä sitten tulee rakkaan IFK:n kauteen. Huh. Siinä yksi aika kuvaava sana. Niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut, niin itsellä usko on koko ajan riittänyt, vaikka huonojakin päiviä on ollut. Turhautuminen ja pettymys kuvaavat hyvin monien päivien tunteita. Itse en ole missään vaiheessa halunnut päästä päävalmentajasta eroon, mutta ymmärrän kyllä toisaalta osittain vastakkaisetkin näkemykset. Mielestäni myös lähes jokainen pelaaja on jossain vaiheessa kautta alisuorittanut, mutta silti kaikki ovat meidän pelaajia, osa meidän perhettä. Yhtä ei jätetä, vaan koko matka kuljetaan yhdessä.
Kulunut runkosarja oli toinen elämäni aikana, kun omistin kausikortin. Voin rehellisesti sanoa, että nautin joka hetkestä. Myös niistä pettymyksistä ja turhautumisista, koska itselle ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, että sinne hallille edes pääsee. Sen takia olen kiitollinen joka ikisestä pelistä johon pääsen.

Tätä loppua kirjoittaessa IFK on varmistanut semifinaalipaikkansa ja täytyy kyllä sanoa, että etukäteen en ihan heti ensimmäiseksi kuluneen runkosarjan jälkeen ollut varma että oltaisiin tällaisessa tilanteessa. Kuitenkin jossain välissä alkoi hiipiä sellainen tunne, että tästä tulee vielä jotain hienoa. Se ratkaiseva puolivälieräpeli Nordiksella…ei voi sanoin selittää. Bileet katsomossa pelin jälkeen, ihan huikeeta. Kaikki pelaajat tuli vielä uudestaan jäälle, ihan mahtavaa! Aika kauan meni pelin jälkeen, ennen kuin kotiin pääsi lähtemään.

Kuva: Santeri Rosenvall

Kuva: Santeri Rosenvall

Loppuilta menikin sitten jännätessä Tappara-Ilves-matsia. Tuskin tarvinnee sanoa kenen puolella olin. Olin vielä tänäänkin. Olisi ollut hienoa nähdä Ilves semifinaaleissa kaikkien vaikeuksien jälkeen, mutta Tappara kuitenkin ottelusarjan vei ja se tietää sitä, että Tapparaa vastaan pelataan välierät, alkaen tiistaina 4.4. Siitäkin voi odottaa, ei enempää eikä vähempää kuin mielenkiintoista sarjaa. Paras voittakoon.
Samalla Tapparan voiton myötä varmistui, että IFK pelaa myös CHL:ää kaudella 2017-2018! Mahtavaa, itse nautin suuresti näistä peleistä myös, pääsee näkemään otteluita eri maan sarjojen joukkueita vastaan.

Mitä ikinä sitten Stadin kevät tuokin tullessaan, niin on ollut upea kokemus seurata kahta eri maan sarjoissa pelaavaa joukkuetta samanaikaisesti. Trendi jatkunee myös ensi kaudella, riippuen toki siitä missä #46 pelaa.

Nita Tallus