Tunnesiteitä

      Ei kommentteja artikkeliin Tunnesiteitä

Miten aloittaa kirjoitus kun innostus on tällä hetkellä lähellä nollaa? Mennyt kausi
on ollut vaikea ennen kaikkea siksi, että odotukset ainakin itsellä olivat kovat
tätä kautta kohtaan hyvin menneen viime kauden takia. Sitten tyttöystäväni kysyi
miksen kirjoita siitä, miksi seuraan HIFKn otteita vaikka silminnähden jokaisen
huonon ottelun jälkeen minua ottaa päähän ja rankasti? Tähän kysymykseen oli
alkuun vaikea vastata. Miksi seurata jotain pelejä jotka selkeästi ottavat
aivoon ja rankasti? Sitten se selkisi; jokaiseen jääkiekko-otteluun, jopa HIFKn
tämän kauden, kuuluu osana se tosiasia että ottelu aloitetaan nolla-nollasta ja
kummallakin on periaatteessa yhtälainen mahdollisuus voittaa ottelu. Tämän
jääkiekkotarinan seuraaminen tekee otteluista mielenkiintoisia ja seurattavia.
Sekä se että tähän kaikkeen liittyy suuret tunteet joita ilman jääkiekko on
pelkkää peliä. Toki aika usein hyvää sellaista, mutta ilman tunnesidettä jääkiekkoa
ainakin omasta puolesta ei jaksa aina seurata. Tämän takia en seuraa
NHL-jääkiekkoa vaikka onhan se vauhdikkaampaa ja pelaajat ovat kertaluokkaa
taitavampia, mutta sille ei mitään mahda että kun tunneside NHL-otteluun
uupuu niin ei siitä saa niin paljoa irti mitä esim kotikaupunkini Järvenpään ylpeyden
Haukkojen II-divarin playoff-ottelusta tai saati sitten oman suosikkijoukkueeni,
Helsingin IFKn pelistä.

Mistä sitten tämä iso tunneside HIFKta kohtaan on syttynyt? Oliko se eka kerta
hallilla kun rokki soi ja laidat paukkuivat? Ehkä joillekin, mutta itselleni tämä
side syntyi vuosien myötä käydessäni hallilla IFK-henkisen kaverini seurassa.
Näiden vuosien myötä syntyneen tunnesiteen avulla jaksaa nämä vaikeatkin
kaudet. Vaikka tämä kausi on mennyt penkin alle ja pahasti niin vielä jossain se
toivonkipinä kytee. Tätä kirjoittaessa on vielä pieni mahdollisuus säästyä
säälipleijareilta ja päästä kuuden sakkiin runkosarjassa. Vaikka epätodennäköistä
tämä on niin jonkinlainen usko sisälläni vielä odottaa että kyllä tämä tästä,
vielä tässä on aikaa parantaa otteita ennen playoffseja. Tämän pienen toivonkipinän
ansiosta jaksaa vielä katsoa IFKn otteluita ja odottaa parasta sekä pelätä pahinta.
Se miten paljon IFK saa minussa tuntemaan on vastaus siihen miksi vuodesta toiseen
ja kaudesta kauteen jakson katsoa näitä IFKn pelejä. Toki välillä haluaisi heittää
sen kuuluisan kumikanan kentälle, mutta nekin tunteet kuuluvat tähän tunteiden kirjoon.
Halusi sitä tai ei.

Juha Hokkanen