Tunteella mukana

      Ei kommentteja artikkeliin Tunteella mukana

Laitetaan nyt ensin faktat pöydälle, en ole ikinä johdattanut
liigajoukkuetta mestaruuteen, en ole ollut vaihtopenkin takana
antamassa taktisia ohjeita joukkueelle pelin ratkaisevilla hetkillä
tai hionut ulkomaalaisvahvistuksen kanssa sopimuksen viimeisiä
kiemuroita. Mutta olen huutanut ääneni käheäksi HIFKn pelaajan
tehdessä maalin tai upean taklauksen. Myönnetään, mitä jääkiekkoon
tulee niin suhtaudun siihen erittäin, ehkä jopa liiankin
tunteikkaasti. Kaikki mitä jäällä tapahtuu ja välillä myös mitä jään
ulkopuolella HIFK touhuaa kiinnostaa minua. Ehkä turhankin paljon,
ehkä ei. Mutta kai niitä huonompiakin harrastuksia on.

Viime vuosina HIFKn toiminta jäällä kuin myös jään ulkopuolella ollut
niin hyvää, välillä jopa erinomaista. Jäällä taistelemme Liigan
kärkisijoista, kuten HIFKn kokoisen seuran pitääkin. Jään ulkopuolelta
HIFKn mainonta on ollut jo jokusen vuoden tyylikästä ja
mieleenpainuvaa, kuten perinteikkäällä seuralla luulisi olevankin.
Aina ei tosin asiat ole olleet näin. Me kaikki jotka Sir Pentin
aikakaudella HIFKn toimintaa seurasimme muistamme tämän hyvin. Toki
silloin kentällä laidat rymisivät ja välillä nyrkkihippasille
päädyttiin. Mutta menestys ei seurannut tätä tytinää ja töminää.
Enemmänkin päinvastoin.

Nykyliigassa jokainen joukkue taistelee tosissaan nakkikattilasta,
pojasta vai millä nimellä haluaakaan kutsua Kanada-maljaa. Tuo että
jokainen organisaatio haluaa voittaa Kanada-maljan ei aina näy
perusfanille. Hankitaan jotain toivotaan-toivotaan pelaajia sieltä
kuuluisasta ”alaskanfarmiliigasta” ja ihmetellään kun menestystä ei
tulekaan. Myöskään mainonta tai sosiaalisen median haltuunotto ei aina
näytä olevan kovin hyvin hallussa liigaseuroilla. Toki varmasti
liigaseuroilla on tiukka budjetti ja varmasti markkinointipuolen
ihmisillä voi olla välillä vaikea selittää jääkiekkoseuran tj:lle
miksi esim sosiaalisen median näkyvyyteen pitäisi panostaa. Eihän
twitterin/instan/snapchätin tai facebookin kautta saa yhtään
ylimääräistä lippua myytyä? Vai miten se menee?

Se, että joukkue ja joukkueen pelaajat näkyvät sosiaalisessa mediassa
tuovat joukkuetta lähemmäs seuran kannattajia ja näin syntyy se pieni
kipinä tulla peleihin, ostaa joukkueen fanimateriaalia ja jopa elää
tunteella mukana oman joukkueensa mukana. Sillä pienellä sijoituksella
voi olla kauaskantoisia seurauksia. Itse olin HIFKn suhteen
myöhäisherännäinen, IFK-fanius ei tullut minulle äidinmaidossa tai
verenperintönä. Minulle IFK-fanius tuli kaverini kautta jonka kanssa
aloin käymään IFKn matseissa yläasteikäisenä. Siihen meni pari vuotta
että aloin kutsumaan itseäni IFK-faniksi mutta pakko sanoa, sen
ensimmäisen matsin tunnelma vei jalat altani. Rokki soi, taklauksia
sateli ja ihmiset elivät matsissa suurella tunteella mukana. Tämän
takia minusta tuli IFK-fani.

Mutta miten nykynuoret saadaan mukaan hallille nauttimaan pelistä,
huutamaan itsensä käheäksi ja elämään tunteella mukana muiden fanien
kanssa? Siihen pitää saada se pieni kipinä, se pieni tunne aikaan että
tämä on se minun juttuni, tätä minä haluan lisää. Mutta miten
synnyttää tämä kipinä, siinä onkin toimiston väellä ihmettelemistä
vuosiksi eteenpäin. Vaikka HIFK on liigatasolla johtavia sosiaalisen
median hyväksikäyttäjiä, on silläkin paljon opittavaa siitä miten
sosiaalista mediaa voidaan hyväksikäyttää omassa toiminnassaan.
Nykynuorisolle ei taida riittää että rokki soi, taklauksia satelee ja
tunnelma on (välillä) katossa?

Juha Hokkanen