Fan Ambassador – Kannattajalähettiläs

Alkukesästä se varmaan oli, kun Kamraateissa huomasimme CHL:n hakevan seuroista edustajia Fan Ambassadoriksi eli kannattajalähettilääksi. Pari päivää mietittiin porukalla, että mahtaisikohan ne hyväksyä kannattajayhdistystä hakijaksi ja onko homman säännöissä mitään mitä emme voi millään hyväksyä. Otimme lopulta suoraan yhteyden CHL:n toimistoon Sveitsissä ja siellä otettiin innostuneena vastaan ajatuksemme hakemuksesta. Hakemusta sisään ja odottelemaan!

Joskus heinäkuussa saimme tietää, että Fan Ambassador -hakemuksemme on hyväksytty. Pidämme kunniatehtävänä edustaa kansainvälisesti meille niin rakasta seuraa. Tässä hakemuksen ja hyväksynnän välissä olin itse jo päättänyt lähteä joka tapauksessa lätkänkaipuutani helpottamaan Zugin ja Esbjergin vierasmatseihin heti kauden alussa. Matkat hommattuna jo ennen juhannusta! Ekaa kertaa ihan yksin lätkäreissuille.

Sähköpostiin tippui pikkuhiljaa tarkempia ohjeita ja mekin saimme ryhmänä sovittua pääsääntöisen edustusmallin koti- ja vieraspeleihin. Pelipaitoja meille luvattiin kolme kappaletta, otimme varmuuden vuoksi kaikki samaa kokoa, jotta porukastamme voi kuka tahansa niitä tarvittaessa käyttää. Sitten jossain kohtaa havahduin, että paidat on tarkoitus jakaa vasta ensimmäisessä kotipelissä ja sitä ennen pelataan jo matsi Zugissa. Vieraspeleissä toivottiin Fan Ambassadorin edustavan erityisessä pelipaidassaan mikäli niihin matkustaa. Otimme CHL:n toimistoon taas yhteyksiä ja sieltä luvattiin asia järjestää. Paidat saimme elokuun alussa.

Ensimmäinen edustustehtävä alkoi lähenemään ja samalla oma jännitys roolista. Olin kuitenkin yksin menossa toiseen maahan, vieraspeliin ja odotukset oli suuret. Ryhmältä tuli tiukkaa ohjeistusta siitä, millaisia kuvia pitää ottaa ja miten kaikki taustat ja valotukset pitäisi huomioida. Joo joo, sanoin ja mietin vaan, että kunhan muistaisin edes kuvata! Ja koska olimme olleet CHL:ään yhteydessä pelipaidan saamisesta jo ekaan matsiin, niin siellähän tiedettiin odottaa meiltä edustusta Zugiin. EV Zugin tiedostuspäällikkö laitteli sähköpostia ja kutsui minut ja muut IFK -fanit Zugissa pidettävään kauden avaustapahtumaan. Lupasin kerätä mahdollisimman monta IFK -fania paikalle.

Lentomatkalla sattuikin sitten klassinen laukunkatoaminen ja Fan Ambassador -paitani oli laukussa. Onneksi olin päivää etuajassa liikenteessä ja laukun saamiseen oli vielä mahdollisuus. Pelipäivän aamujäille lähtiessä tiesin, että laukku oli tulossa Sveitsiin, mutta en tiennyt milloin se minulle toimitettaisiin. Sain Saksasta paikalle tulleelta Andrealta lainaan toisen pelipaidan ja oli kivempi mennä hallille. Olin varmaan hymy korvissa koko aamujäät. Miten mahtavaa oli taas nähdä lätkää ja olla hallilla! Oli muuten samalla itselleni ekat IFK:n aamujäät ikinä. Detroitissa olen nähnyt kerran Lennun Oilersien aamujäillä ja Torontossa Komarovin Leksan jengin aamujäät. Laukkuni ehti tulla hotellille juuri ja juuri ennen kuin piti lähteä Bossard Arenalle. Kyse oli viidestätoista minuutista. Sain Fan Ambassador -paidan peliin mukaan sittenkin!

Zugissa meille varattiin pöytä valmiiksi hienosti Kamraatit -logon kanssa ja paikallisen officen väki tuli tervehtimään ja esittelivät minulle toisen kotijoukkueen kannattajalähettiläistä Thomasin.

reserviert-kamraatit

Paikan päälle tuli kymmenisen suomalaista ja muutama saksalainen kannattaja. Itselle tuli jännä rooli, kun tavallaan toimin siinä emäntänä ja toisaalta olin ihan vieraana itsekin. Hauskaa oli havaita sekin, että jokainen IFK-paitainen ei todella osannut suomea tai ruotsia yhtään. Hallilla todellisuus sitten valkeni kunnolla. 2/3 vierasfanikatsomosta kyllä kannatti IFK:ta, mutta olivat saksankielisiä Sveitsistä tai Saksasta, yhteistä kieltä meillä ei oikein ollut. Matsin aikana todettiin, että on parasta huutaa IFK! huutoja, kun se lähes samalla tavalla luonnistui kaikilta. Osa huusi IIÄFKAA! Oli hienoa huomata, että moni sveitsinsuomalainen oli opettanut rakkautensa punaiseen stadilaiseen seuraan myös jälkikasvulleen. Thomas tuli vielä juuri ennen peliä tervehtimään fanikatsomoon ja pääsimme ottamaan myös yhteiskuvan muistoksi tästä yhteisestä lähettiläisyydestämme. Kamraatit -lippu oli mukana matsissa ja sitä kaiteeseen kiinnitellessä ja irrottaessa sain opetettua tärkeän suomalaisen termin yllättävän monelle saksankieliselle: Jeesusteippi! Ai miksi sitä kutsutaan Jeesusteipiksi? No sehän korjaa mitä vaan!

Seuraava edustustehtävä oli sitten kauden kotiavauksessa ryhmänä. Meillä oli sinä päivänä erityistä säpinää parista syystä. Ensinnä mietimme millaisen kuvan ottaisimme Kamraateista Fan Ambassadoreina ja Nordiksesta kuten tehtävänanto CHL:ltä kuului. Ei se mennyt ihan ekalla otolla nappiin kuten kuva kertoo:

kamraatit-nordiksen-edessa

Toinen säpinän aiheuttaja oli Kamraattien Paluu Stadiin -video (linkki), johon saatiin kysellä julkaisulupia taas Sveitsiä myöten. Aikamoista minuuttiaikataulua on tuo CHL:n otteluiden pyörittäminen. Lupa oli saatu, mutta aikataulua viilattiin uusiksi vielä pelipäivän aikana. Sitten piti keksiä millä saataisiin porukka katsomoihin lämmittelyiden ajaksi ja varsinkin heti sen jälkeen jäämään. SoMessa pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman moni ja kaikille pelin alla kohdatuille henkilöille tätä vielä muistuteltiin ja mainostettiin. Video on täysin omaa tuotantoa, tietenkin halusimme mahdollisimman monen näkevän sen siellä missä se parhaiten toimii – Nordiksen screenillä. Oli mahtavaa kokea ne kylmät väreet ja se tunnelma, vaikka olin videon jo monta kertaa nähnyt. Taputukset ja reaktiot videon jälkeen ympäri hallia merkitsivät tekijöille enemmän kuin uskoittekaan! Kiitos kaikille!

Seuraavaksi matkasin kohti eksoottista Esbjergiä. Paikkakunta piti etsiä kartalta, kun en ollut siitä koskaan kuullutkaan. Taas iso plussa CHL-systeemille. Näkee kansainvälisiä pelejä ja tutustuu uusiin paikkakuntiin. Ja ihmisiin. Tanska on kiva maa ja kelitkin olivat oikein kesäiset. Aamujäille tuli mahdollisuus päästä ja oli sitä kiva aloittaa päivä käppäilemällä jäähallille. Hallin edessä oli yleisurheilukenttä ja upea uudehko futistadion. Takaa löytyi pieni vanhanaikainen halli. Rassen mukaan muistuttaa SaPkon hallia. En ole käynyt itse siellä, mutta vanhat Hämeenlinnan tai Rauman hallit tulivat itselleni mieleen. Halli oli siitä jännä, että koko toinen pitkä sivu oli seisomakatsomoa, samoin kotifanien pääty ja se osa toisesta päädystä, mikä oli meille vierailijoille varattu. Aamujäistä jäi itselle aivan toisenlainen fiilis kuin Zugista. Zugissa oli todella vauhdikkaat ja aktiiviset treenit. Nyt oli jotain ihan muuta. Illalla pelissä li kiva huomata, että meistä suomalaisista oltiin kiinnostuneita. Muutama paikallinen tuli heti jututtamaan. Yksi jutteli kanssamme erityisen pitkään ja kertoi keitä pelaajia kotijoukkueesta seurata. Halliin päästyämme huomasi myös, että muutama paikallinen osasi jonkun verran suomenkieltäkin. Mukava ylläri! Kotijoukkueen kannattajalähettiläällä oli kiire päivä virallisen ohjelman muodossa, mutta mukavasti Sabine tuli kaverinsa kanssa moikkaamaan toisella erätauolla. Oli kiva kuulla hänenkin kokemuksiaan lähettiläshommasta ja ylipäätään esbjergiläisestä jääkiekosta. Uusi halli on kuulemma kaupungilta jo luvattu. Tässä yhteydessä oli pakko kertoa Helsinki Garden -hankkeesta ja sen etenemisestä Helsingin byrokratiassa. Jääkiekkojoukkue on ainoa pääsarjatason joukkue Esbjergissä, kun käsipallo ja jalkapallo tippuvat alemmas ja siksi jäähallihanke on noussut prioriteetissa nopeasti. Jälkiviisaana sanon, että peli näytti samalta miltä aamujäätkin. Pelissä meitä oli paikalla vain neljä suomalaista IFK-kannattajaa käsittääkseni ja pidimme niin paljon meteliä kuin meistä lähti. Jatkoaikatappio oli katkera, mutta vielä enemmän harmitti kun vain kaksi pelaajaa, Micke ja Lennu, tulivat kiittämään meitä kannattajia pelin jälkeen. Muut kääntyivät kättelyjonosta puolivillaisen tervehdyksen kautta pukkariin. Matkustimme kuitenkin joukkuetta kannustamaan pitkälle. Micke ja Lennu, arvostuksenne nousi vielä yhden pykälän silmissäni. Kiitos!

Toistaiseksi viimeisin CHL -peli kannattajalähettiläänä oli Nordiksella 11.9. pelattu murskavoitto. Tarina tiesi kertoa, että Tanskasta Stadiin päästyään jengi päätyikin treenaamaan pidemmän kaavan kautta ennen kotiin pääsyään. Ilmeisesti tämä tehosi, sillä peli-ilme oli hyvä. Meillä kannattajalähettiläillä oli erikoisohjelmaa pelin ympärillä. Ennen peliä pääsimme behind the scenes -kierrokselle, johon kuului muun muassa lähetysautoon ja minuuttiaikatauluihin tutustuminen, kierros pukukopissa. Lisäksi pääsimme katsomaan lämmittelyjä aivan IFK:n vaihtopenkiltä. Lähetysauto tuntui olevan kierroksella se mielenkiintoisin osio, vaikka pukukoppi on tietenkin kaikille se pyhä paikka. Pukkarista on vuosien varrella nähty niin paljon kuvia, että se tuntui jo ihan kotoisalta paikalta. Jokainen etsi lempparipelaajiensa paikan ja päädyimme ihan poseeraushommiinkin.

pukkari

Matsin jälkeen meille tarjoutui vielä toinen erikoismahdollisuus. Pääsimme tapaamaan Top Scorer -paitaa pelissä kantanutta Teemu Erosta. Pakko oli vähän kysellä viihtymisestä IFK:ssa, kun kaverilla on kuitenkin historiaa tuolla Ilmalankin puolella. Hyvällä huumorilla kaveri otti kommentit ja vähän ihmetteli, kun pukkarissa on niin vähän tullut kuittailuja asiasta. Kaverista jäi hyvä kuva ja jäädään sitten odottelemaan podcast –haastattelua, niin kuullaan lisää miehen mietteitä.

Kannattajalähettiläs hommat jatkuvat yhtä pitkään mitä IFK jatkaa tällä kaudella sarjassa eteenpäin. Pysyhän kanavillamme!

Lisätietoja kannattajalähettiläshommista (englanniksi) www.greatdayatchl.com

Heidi Lehessalo