Take it or leave it

      Ei kommentteja artikkeliin Take it or leave it

On taas se aika vuodesta, kun on aika laittaa joukkueet uuteen uskoon. Aika antaa vanhojen pelaajien mennä ja tehdä tilaa uusille tuttavuuksille. Samalla niin haikeaa, mutta silti täynnä mahdollisuuksia. ”Jos haluu saada on pakko antaa” pätee myös lätkässä, tulosta ei voi tehdä vuodesta toiseen samalla porukalla, pitää tehdä muutoksia ja olla valmis niihin. Loppujen lopuksi elämässä mikään ei ole pysyvää, vaikka kuinka niin haluaisi. Aina pitää osata luopua jostain tärkeästä. Elämä ottaa ja antaa, niin myös tässäkin.

On aina kova paikka joutua ”luopumaan” omasta suosikkipelaajasta. Joskus siirto on vain toiseen Liiga-seuraan, mutta vaikeinta on antaa miehen lähteä ulkomaille asti. Jos on tottunut vuosia näkemään saman pelaajan punaisessa paidassa, on ehkä vaikea hyväksyä muutosta toiseen. Kun solmitaan sopimuksia, on helppo ajatella, että sopimuksen päättymispäivä on hyvällä tuurilla vasta vuosien päässä. Ja vaikka kauden alussa tietää, että tää on se vika kausi, tulee luopumisen hetki silti yllättävän nopeesti.

Mä en oo ehkä paras ihminen puhumaan hallilla ravaamisesta ja pelaajien bongailusta tai mistään superfanittamisesta. Silti tän kauden loppuminen on yks iso henkinen työmaa. Tässä jengissä on ollut monta jo vuosia vaikuttanutta isoa persoonaa, joiden lähteminen jättää ison jäljen. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella vieraspelin jälkeistä iltaa ilman Ramstedtin ja Puustisen livelähetystä Facebookissa tai perjantai-illan matsia Nordiksella ilman Liivikin pommitaklauksia. Joku päivä tullaan silti muistelemaan tätäkin kautta ja näitä muistoja vuosien takaisena hopeavuotena, monta kautta ja kuka tietää, ehkä jopa mestaruutta rikkaampana.

Monelle jostain pelaajasta tulee esikuva, joka vie läpi harmaan kiven pelkällä olemassaolollaan. Me kaikki varmasti ollaan kiitollisia näiden ihmisten kuulumisesta meidän elämään, mutta muistetaan myös kertoa se heille. On eri asia laittaa Twitteriin ”tsemii röda” ennen matsin alkua, kuin kertoa suoraan pelaajalle, kuinka tärkeä hän on. Voin vaikka vannoa, että se jos mikä tuo lisää poweria tekemiseen. Pelaajat tietävät kuinka iso kannattajaporukka heillä on takanaan voitosta tai häviöstä huolimatta, mutta jos joku on tehnyt vaikutuksen syvemmällä tasolla, älä epäröi hetkeäkään kertoa sitä hänelle. Useasti kiitollisuus on myös molemminpuolista.

On myös hienoa katsoa nuorten, varsinkin oman seuran kasvattien kasvamista. Pojista tulee miehiä, aikuisia, johtajia ja esikuvia. Kukaan tuskin haluaa seisoa kenenkään pelaajan unelmien edessä, vaikka sydän sanookin ”one more year”. Loppujen lopuksi mekin halutaan, että meidän suosikit on onnellisia ja tekee haaveistaan totta, vaikkakin Nordista kauempana. Ja tuskinpa pelaajan merkitys elämässä vähenee, vaikka joukkue vaihtuu, sillä eihän rakkaus katso välimatkaa?

Ollaan kaikki kuitenkin avoimia kaikille uudelle. Uusi kausi tulee nopeampaa kuin kukaan huomaakaan ja uudet jätkät liittyy jengiin ja heistä tulee taas huomaamatta uusia suosikkeja. Maailma on kuitenkin suhteellisen pieni, oman suosikin löytäminen toiselta hallilta on vain järjestelykysymys!