Perhe

      Ei kommentteja artikkeliin Perhe

Miten määritellään perhe? Monet vastaavat isä, äiti, sisarukset, puoliso, lapset, isovanhemmat, mitä nyt biologisesti perheeseen voi kuulua. Näin mäkin olisin vastannut, jos aiemmin olisi kysytty. Se olisi aika loogisestikin ollut myös mun ainoa vastaus. Itselle se on kovin läheinen ja rakas asia. Kuitenkin, varsinkin tämän kiekkokauden aikana mä olen oppinut, että vastauksia voi olla myös toisenlaisia. Mä en ole ikinä ollut hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä olen valtavan ujo. Aiemmin olen käynyt lähinnä yksin tai isän kanssa IFK:n peleissä. En ole juuri muiden kanssa puhunut. Tällä kaudella mulla on ekaa kertaa ollut kausikortti ja ihan alkukaudesta olin edelleen se, kuka ”yksin” siellä fanikatsomossa nökötti.

Sitten, syyskuun lakkopäivän takia mä etsin itselleni Nordikselle kyytiä kimppakyytiryhmästä. Kuin sattumalta bongasin Kamraattien Heidin tarjouksen kyydistä kotoa Keravalta Nordikselle ja takaisin. Tartuin oitis tarjoukseen. Tämä päivä oli oikeastaan käänteentekevä juttu mulle, pääsin tutustumaan Heidiin ja Heidi kertoi mulle tarkemmin Kamraattien toiminnasta. Kertoi myös että jatkossa jos tarvitsisin kyytiä pelistä kotiin, niin voisin häneltä kysellä. Tämän jälkeen on tullut oltua Heidin kyydissä useita kertoja, samalla olen päässyt tutustumaan muihinkin Kamraattien jäseniin ja sillä tavalla tätä blogiakin eksyin kirjoittamaan. Nimilista uusista tutuista on pitkä, joten erikseen tässä lienee turha kaikkia mainita, tiedätte kyllä keitä olette. Tärkeitä jokainen. Nykyään en ole enää ”yksin” peleissä, mulla on aina joku tuttu siellä hallilla sekä katsomossa kenen kanssa jutella ja olla. Mä olen saanut monta uutta perheenjäsentä kertaheitolla. Se tunne on aivan sanoinkuvaamaton. Aiemmin olin se hiljainen ja näkymätön tyyppi siellä katsomossa, nyt mäkin uskallan olla enemmän oma itseni ja jutella muiden kanssa. Perheeksi mä luen myös meidän pelaajat, niiden takia me halliin mennään ja niiden takia me huudetaan äänemme käheiksi. Niiden takia me matkustetaan pitkin Suomea kannustamassa myös vieraspeleissä. Ne tuo meille sen huikean tunteen sydämeen. Se tunne on ainakin itsellä ihan järjettömän vahva. Onnistumiset tuo ihan järjettömän ilon ja ylpeyden tunteen, epäonnistumiset valtavan harmituksen ja joskus myös pettymyksen tunteen. Kyyneleet kuuluu kaikkiin tunteisiin, silloin kun se tunne tulee oikein vahvana ja kovana.

Tämä kausi on ollut kaikilla tavoin ihan huikea meidän punaiselle perheelle. On tullut epäonnistumisia, mutta kuitenkin enemmän niitä onnistumisia ja ilontunteita. Meillä on ollut ihan huikea joukkue, sitä ei voi millään kunnon sanoilla selittää. Uskon, että meistä ainakin suurin osa voi allekirjoittaa tämän väitteen. Olen päässyt näkemään ja kokemaan ihan järjettömän hienoja juttuja tämän kauden aikana. Olen käynyt enemmän vieraspeleissä kuin koskaan ennen ja tätä kautta päässyt käymään mm Raumalla, Porissa, Lahdessa ja Jyväskylässä. Nämä kaikki paikkakuntia, joissa en koskaan ole tätä aiemmin käynyt liigakiekkoa katsomassa. Olen päässyt käymään IFK:n pukukopissa, olen päässyt näkemään IFK:n harjoitukset. Olen saanut tavata pelaajia ja jutella heidän kanssaan ja päässyt ottamaan myös kuvia. Ensimmäistä kertaa olen myös osallistumassa kauden jälkeen järjestettävälle IFK-risteilylle. Riippumatta siitä miten tämä kausi tulee päättymään, mä olen ihan järjettömän ylpeä meidän joukkueesta, meidän koko perheestä. Se, miten vaikeissa paikoissa pystytään kokoamaan itsensä ja tulemaan vielä takaisin peliin. Mä toivon että jokainen jätkä muistaa sen tiistaina, jokainen jätkä tietää ja muistaa että me seistään niiden takana. Jos tulee vaikea paikka, muistakaa että me tuetaan teitä ja kannustetaan teitä, kaikella sillä rakkaudella joka meillä omissa sydämissämme on. Tuli mitä tuli. Iloitaan onnistumisista yhdessä. Skulataan vielä pari kertaa Stadille tällä kaudella. Yhdessä. Perheenä. En gång – alltid. IFK.