Ei lajil väliä

      Ei kommentteja artikkeliin Ei lajil väliä

Olen viime vuosina ottanut asiakseni tutustua paremmin itselleni vieraampiin lajeihin penkkiurheilun tiimoilta. Kaikkihan on parasta paikan päällä ja siksi nimenomaan olemme mieheni kanssa ottaneet selvää pelipäivistä ja menneet katsomoon. Lajeja alkaa olla jo melkoinen kirjo eikä IFK ole tältä osin millään tavoin vähäisenä osana. Moni laji on vaatinut perusteiden opettelua alkuun tai hyvän oppaan viereen kertomaan. Joskus on tarvittu molempia.

IFK on seurana minulle rakas. Siksi tunnen yhteenkuuluvuutta kaikkiin seuran värejä kantaviin, katsomossa ja kentällä. Tää on meidän Perhe. Tätä kirjoittaessa on tulevana viikonloppuna vuorossa jääpallo. Nyt jo toista kertaa. Jääpalloa katsoessa tulee jotenkin aito olo. Katsomossa on kylmä (pukeutumiskysymys) ja muutenkin touhu on jääkiekkoliigaan verrattuna pienimuotoista ja jotenkin ihanaa. Olo on kuin olisin katsomassa tutun ulkojäämatsia. Pelin alkaessa on selvää, että tosissaan siellä pelataan. Tottumattoman on vaikea pysyä pallon perässä, mutta kyllä se siitä alkaa luonnistua. Katsomossa raikaa tutut kannustushuudot ja porukka kaivaa eväät esiin viimeistään puoliajalla.

Viime talvena oli katsomassa ensimmäistä kertaa myös käsipalloa, IFK:ta totta kai. Urheilutalolla on hyvät puitteet katsomoineen. Lajin fyysisyys yllätti tuolloin, mutta vauhti hurmasi. Haluan uudestaan! IFK:n yleisurheilua olen seurannut vain telkkarin välityksellä, nuorten kisoja usein silloinkin. Aina kuitenkin sitä toivoo eniten onnistumista juuri IFK:n edustajille. Keilailu on myös laji, jonka kisoja en ole koskaan paikan päällä seurannut. Ainoastaan sitä mitä kaveriporukassa keilataan. Mutta kilpaurheilua en. Siinä onkin taas pari tavoitetta tulevaan!

Muita paikan päällä näkemiäni IFK-lajeja on ainakin futis. Viime kaudella kävin katsomassa ekat kokonaiset matsini. Bragulla oon joskus katsonut IFK-futista, mut vaan pätkän matsia silloin tällöin ohi sattuessani. Klacken katsomona oli itsestään selvä valinta. Oli mukavaa vetää sielläkin tuttuja biisejä, mitä on jo Nordiksella vuosien varrella oppinut. On makeeta nähdä toi futisjengin ja katsomon yhteys. Onkohan muihin lajeihin tota koskaan saatavissa? Lätkässä ei ainakaan yhtä lähelle koskaan päästä fyysisesti matseissa laitojenkaan takia. Ja kuinka hyvin toi säilyy kun pelaajat vaihtuvat ja kannattajien keski-ikä nousee? No oli miten oli, se on hienoa ollut jo joitain vuosia ja jatkunee vielä toisen samanlaisen tovin.

Oon toki käynyt myös katsomassa LA Ligaa ja Portugalin pääsarjatason futista myös.
image12.jpg

Ajattelin vähän kirjoittaa muistakin lajeista kuin IFK:n tähän.

Suosikkilajini jääkiekon jälkeen on jenkkifutis. Seuraan sekä kotimaista Vaahteraliigaa että NFL-sarjaa. Jefu on mun kesälajini ja Velo (Velodrom) kesäkotini. Mä otan mieluusti lajia tuntemattomia mukaani katsomoon ja kerron perusteet. Mitä enemmän lajista oppii, sitä enemmän se vie mukanaan. Stadissa on joukkueet Roosters, Wolverines ja 69ers. Naapurista Vantaalta löytyy vielä TAFT. Vaahteraliigatasolla pelaavat kaikki mainituista paitsi Wolverines.

Kriketti lienee eksoottisin laji, jota viime vuosina on tullut seurattua. Asun Keravalla jonne on rakennettu Suomen ainoa nurmikenttä kriketille. Se on myös Suomen maajoukkueen kenttä. Sinne voi mennä katsomaan pelejä, ainakaan tähän mennessä ei ole tarvinnut lippujakaan ostaa. Kaisaniemen puistossakin pääsee katsomaan ainakin jengien treenejä. Tähän lajiin perehdyimme vaatimattomasti maajoukkuepelin myötä ja onneksi viereeni istuutui herrasmies ,joka on myös lajia itse harrastanut. Pelkkä wikipedia olisi ollutkin riittämätön. Mielenkiintoinen laji, jota menen varmasti uudestaan katsomaan.

image2.jpg

Baseball on suomalaisittain myös kohtalaisen pieni laji. Siihen olen tutustunut sekä Helsingissä että Hiroshimassa. Kaksi aika ääripäätä kaikin tavoin. Helsingissä joukkueet pelasivat Ruskeasuon kentällä, jossa ei ole varsinaista katsomoa ja paikalla oli kourallinen katsojia. Hiroshimassa taas oli iso stadion täynnä jengiä, valtavasti kaikkea oheistuotetta ja tunnelma vertaansa vailla. Itse ottelun seuraaminen jäi vähän kaiken muun varjoon. Lajina baseball on minusta aika tylsä, mutta johtunee eniten siitä etten ymmärrä sitä vielä riittävästi. Aion mennä myös joskus jenkkeihin lajia katsomaan. Annan sille vielä mahdollisuuden. Ehkäpä myös Stadissa. Tässä pieni pätkä videota Hiroshimasta.

image32.jpg

Pesäpalloakin olen käynyt kokeilemassa katsomon puolella. Tulos on samansuuntainen kuin baseballin kanssa. Ei vaan lähde mulle. Menin katsomaan jopa toisen pelin legendaariselle Vimpelin Saarikentälle, mutta ei. Pesis ei vaan oo mun juttu. Myönnän, että itsellä on myös tiukassa landelajin leima. Ei tunnu lähtevän sekään irti.

Lentopalloa sarjatasolla kävin katsomassa vasta viime talvena ensimmäisen kerran. Korson Vedon matsit tuntuvat vetävän hyvin yleisöä. Mikäs siinä, ihan mukava laji seurata katsomosta käsin. Korista olen katsonut ennenkin, mutta täytyy myöntää, että buumi on vähän tarttunut meihinkin. Ja päädyttiinhän me monen muun mukana myös Bilbaoon MM-kisoihinkin 2014. Koris onkin ainoa laji, josta mulla on omakohtaistakin kokemusta. Junnuvuosilta pääosin tosin. LePyssä pelasin juniorina.

Meinasinpas kokonaan unohtaa tuoreimman lajin: rugbyn. Sitä kävimme kesällä katsomassa puolitoista peliä. Tosi mielenkiintoisen näköistä touhua. Ja rugbyakin pelataan Stadissa muutamankin joukkueen voimin!

Jos nyt kiinnostuit itsekin tutustumaan uusiin lajeihin, niin suosittelen, että ensin etsin lajiliitot tai seurat. Niiden sivuilla on usein hyvin tietoa lajista ja mikä tärkeintä: tietoa milloin pelejä on. Esimerkiksi rugbystä löytyy erinomainen opas lajia tuntemattomalle.

Ja hei, vinkkaa mulle uusia lajeja!

Twitteristä ja instasta löytyy taas matskua meidän seikkailuista lajien maailmassa. Tag #LajitHaltuun