Some ja kannattajat, osa 1

Some ja kannattajat

Sosiaalinen media on mullistanut oman penkkiurheilumaailmani täysin. Itselleni urheilu on se juttu somessa. Olen iloinnut kuinka monta intohimoisesti urheilua seuraavaa naista olen löytänyt twitteristä ja facebookista. Hallillakin näkee paljon naisia, mutta tutuksi tulee useimmiten fanimatkoilla tavatut tai lähellä istuvat. Somessa on koko Helsinki tai oikeammin koko Suomi ja kielitaitoisilla koko maailma!

Some ei ole yksisuuntaista, jossa vain luetaan muiden viestejä. Nautin pelin aikana tunnelmien kirjoittamisesta ja lukemisesta. Niin sanottu hedelmäpeli rullaa ruudulla, kun tulee vaikka maali tai jokin muu merkittävä tapahtuma, josta moni haluaa kommentoida lähes samanaikaisesti. On analysointia pelistä sekä ainaista tuomarien arvostelua. Luin hiljattain artikkelin, jossa käsiteltiin juuri liveseurantaa ”toisen ruudun” avulla eli some auki samalla, kun peliä seuraa. Fanit haluavat katsoa urheilua livenä eikä tallenteelta. Lisäksi mahdollisuus päästä käsiksi tilastoihin ja uusintoihin sekä toki keskustelumahdollisuus muiden kanssa ovat muuttaneet aika paljon kokemusta. Olet kuin sporttibaarissa katsomassa peliä etkä kotisohvalla. Koskaan ei tarvitse katsoa peliä yksin. Parhaat seurat ja kannattajaryhmät ovat jo mukana pelin aikaisessa keskustelussa eli ei tule vain liveseurantaa pelin tapahtumista vaan ovat myös mukana interaktiivisesti.

Ja tätä kaikkea tapahtuu myös seurarajojen yli. Tiedän paljon paremmin mitä muissa seuroissakin tapahtuu kuin koskaan aiemmin. Olen antanut itsekin palautetta eri seurojen tai kannattajaryhmien toiminnasta. Pakko mainita esimerkiksi SaiPa, jonka toiminnassa on viime vuosina ollut paljon hyvää somen lisäksi sekä katsomossa että kentällä.

Hyvä ja paha some

Tämä on minusta yksi suurimmista tekijöistä siihen miksi väki ei löydä hallille. On paljon halvempaa ja helpompaa katsoa peliä kotoa käsin. Kotisohvan kokemus ei kuitenkaan vedä vertoja paikan päällä saatavalle kokemukselle. Mutta ne kokemukset ovat viime vuosina lähentyneet toisiaan merkittävästi. Ja kun hintaerokin on suuri, niin ymmärrän kyllä. Vielä pari vuotta sitten liigahallien nettiyhteydetkin olivat niin huonot, että yhteisöllinen kokemus somen puolella jäi hallikävijällä tosi vajaaksi. Itselläni ainakin on Nordiksella tilanne parantunut jo huomattavasti ja huomaan olevani luuri kourassa usein mainoskatkoilla ja erätauoilla. Ja keskustelen silti pelin ajan myös vieruskavereiden kanssa. Paljon on puhetta tapahtuman parantamisesta, että hallille tulis paremmin jengiä. Mielestäni tapahtuma on parhaimmillaan, kun katsomossa on ääntä ja jäälläkin on actionia. Pelaajatapaamiset ja haastattelut ovat kiinnostavia kaikenikäisille. Erityisen tärkeää on lasten ja nuorten huomioiminen. Heille näkyminen isolla screenillä ja idolin tapaaminen voivat olla todella tärkeitä juttuja.

Ja kun itsekin kirjoitan tässä kuinka hienoa on urheilun seuraaminen somessa, niin sahaanko tässä tavallaan omaa jalkaani? Haluan, että kannattamani urheiluseurat menestyvät ja se vaatii taloudellistakin onnistumista.

Menetetty sukupolvi jääkiekkokatsomoissa?

Englannin jalkapallokatsomoissa kuohuu. Katsomot ovat täynnä 40+ kannattajia, mutta nuorempi sukupolvi ei tule katsomoihin. Keskustelu käykin jo, onko menetetty kokonainen sukupolvi nuoria, jotka eivät ole tottuneet käymään matseissa paikan päällä. Sama tilanne uhkaa selvästi montaa liigaseuraa Suomessakin, mikäli ei osata uudistua. Meillä Nordiksellakin on katsomoissa keski-ikä silmämääräisesti suhteellisen korkea, kausarien osalta varsinkin. Stadin kingit edustavat nuorempaa polvea, mutta saavatko he yksin aktivoitua riittävästi jengiä lätkäkatsomoon? Toki meillä on skidiklubin ja isältä tyttärelle perinteiden kautta aktivoitumassa myös aina junnuja, mutta jatkavatko hekään hallissa teini-iässä ja mikä tärkeintä, sen jälkeen? Uusi Jangsterit onkin kohdistettu juuri tähän ikäryhmään.

Tässä tullaan taas somen maailmaan takaisin. Some on nyt se paikka, jossa on kaikenikäiset tavoitettavissa, nuoremmat erityisesti. Ajatellaan tilannetta, jossa kaveri on lapsesta asti seurannut Helsingin IFK:n toimia, mutta teinivuosina tulee muuta ohjelmaa niin paljon, että Nordiksella käyntejä ei tule tai vain pari kaudessa. Millä ylläpidetään henkilön rakkaus seuraan ja Perheeseen? Somella. Se ei riitä, että jaetaan sisältöä mykkinä vaan somessa pitää olla myös aktiivisesti keskustelemassa ja haastamassa keskustelemaan. Tässä Kamraatit yrittää olla IFK organisaation tukena ja apuna. Pitämässä liekkiä yllä. Ei pelkästään pelipäivinä vaan jatkuvasti. Olemmehan faneja 24/7.

Suosittelen seuraavia artikkeleita:

Jatkoaika.com – Aitous voittaa näivettyneen imagon linkki

Sports Illustrated – Social media’s changed how NHL fans watch the game linkki

Heidi Lehessalo – Sen ymmärtää, kun sydän on punainen

@heidilehessalo