Oliko ennen (sittenkin) kaikki paremmin

tatska.jpg

Haluaisin kirjoituksessani ottaa tällä kertaa kiinni vähän entiseen ja nykyiseen. Muistanette ne ajat, kun liigan ja varsinkin IFK:n pelien tuloksia ei ollut oikeastaan saatavilla kuin Urheiluruudusta tai radiosta. Välillä joutui ihan oikeasti odottamaan seuraavaan aamuun ja Hesarin tuloon, että sai tietää miten pelit päättyivät. Sen jälkeen piti vielä käydä varmuuden vuoksi ostamassa molemmat iltapäivälehdet ja toivoa, että siellä olisi kuvia edellisen päivän matsista. Niitä sitten leikkailtiin irti ja pidettiin tilastokirjaa. Saati mitä oli lippujen hankkiminen peleihin ja varsinkin, jos kysymyksessä oli todellakin tärkeä peli. Niitä jonoteltiin milloin Stokkan luona aamuvarhaisesta ja ovien avauduttua juostiin kuin hullut Lippupalvelun tiskille. Jonotettiin niitä myös Nordiksella ja muistan elävästi sen järkyttävän pitkän jonon finaaleissa vuonna 1983, joka ylettyi lähes Mannerheimintielle. Onneksi meillä suomalaisilla on hyvä taito ja se on nimenomaan jonottaminen.

Telkkarista liigapelejä tuli aniharvaan ja jos tuli niin nekin oli yleensä myöhään illalla tulevia jälkilähetyksiä, jotka yleensä selosti Antero Karapalo tai Juha Jokinen. Ensimmäisestä muistan sen, että oli niin Tapparan mies kuin olla ja voi ja jälkimmäinen taas antoi pelin tuoksinnassa välillä niin jäätäviä faktoja maalivahtien torjuntaprosenteista, että ei niitä yksinkertaisesti voinut ketään ymmärtää, edes herra Jokinen itse. Maajoukkueen peleissä oli sama juttu. Moskovan turnaus aina ennen joulua. Sitä sitten tuijotettiin höystettynä huonon kuvan lisäksi huonolla selostajalla, joka kyllä jaksoi ylistää Tapparan ”miähiä”. Sama koski kevään maailmanmestaruuskisoja. Korkeintaan Suomen pelit tulivat koostelähetyksinä. Välillä sitten lakkoiltiin niin, että televisiointia ei ollut ollenkaan tai kansainvälinen kuvayhteys oli poikki. Varsinaista touhua, sanoisin jääkiekkohullulle Suomen kansalle. Muistaako joku Ptv-kanavaa? Kanava alkoi tuottaa ja lähettää IFK:n kotipelejä harvoille ja valituille kaapeliverkossa.

1990-luvun alussa alettiin kokea sitten muutosta, tässä jääkiekkohullussa kansassa. Kukapa ei muistaisi kun herra nimeltä Mertaranta, etunimeltään Antero. tuli kuvioihin. Hän aloitti Sm-Liigan pelien selostuksen ja oli äänessä sen jälkeen myös selostaessaan maajoukkueen pelejä. Mukaan tuli myös legendaarinen aina sunnuntaisin tuleva, Kanadasta kumminkin lainattu, ”Hockey night” ja legendaarinen parivaljakko Saukkonen ja Jutila ahdettuna liki sylikkäin istumaan pienen pieneen selostuskoppiin luurit korvissaan oranssitakit päälle puettuna. Siihen aikaan tuli kokonaiset yksi peli viikossa ja voi sitä ihanuutta, kun se oli IFK:n matsi. Entäs mitä muuta. Internetin ihmeellinen maailma teki tuloaan ja kuka voisi unohtaa legendaarista tekstitv:n sivua 221-222, jota tuijottiin ainakin meillä herkeämättä välittämättä tuon taivaallista muista perheenjäsenistä. Oli ne aikoja. Taivaskanavat olivat harvoilla ja valituilla. Niistä tihrustettiin keskellä yötä NHL-pelejä ja varsinkin, jos joku suomipoika pelasi. Lippujen saamisessakin elettiin murrosaikaa. Niitä pystyi jo varaamaan ja hakemaan sitten myöhemmin Lippupalvelun pisteistä.

Entäs sitten tämä päivä ? Ajatelkaa kuinka asiat ovat menneet eteenpäin yleensä minkä tahansa tiedon hakemisessa. Tietoa saa käytännössä mistä vaan ja milloin vaan. Pelejä voit katsoa käytännössä missä vaan ja milloin vaan. On Ruutu-palvelua, Yle puheen kiekkokierrosta, Nelonen Pro ja Extra kanavia, internetiä, sosiaalista mediaa, Facebook, Twitter, Instagram ja mitä näitä muita on. Ei tarvitse enää olla uutispimennossa, ei todellakaan. Jos jostain haluaa jotain tietoa niin sen tiedon saamiseen kuluu ehkä sekunti ellei kyseessä sitten ole se kuuluisa ylä- tai alavartalovamma. Niistä ei hiiskuta. Summa summarum. Hienoa, että tälläisia palveluita on nykyaikana ja niin pitääkin olla, mutta yksi asia on myös muuttunut. Mukaan on tullut raha. Moni varmaan miettii, että hankinko kalliin kanavapaketin josta näen suosikkijoukkueeni kaikki pelit ja varsinkin, kun niitä paketteja ei ole enää yhtä eikä kahta. Välillä ei pysy perässä mistä tulee mitäkin ja saati koska tai milloin vai tuleeko ollenkaan. Tai myydään jopa kanavapakettia jota ei ollut edes olemassa. Näin se maailma on muuttunut. Ai niin, vielä kanavapaketeista. Itse hommasin juuri Nelonen Pro Extra -paketin ja siihen on olemassa hyvä syy.

En koskaan enään halua nähdä tai kuulla sitä, kun Pentti Lindegren sanoi kesken IFK:n kultajuhlien vuonna 1998, ”Siirrymme seitsemän uutisiin ja palaamme niiden jälkeen tänne Helsingin jäähalliin ”

Laatu maksaa.

Entäs ne liput sitten ? Eipä tarvitse enää jonotella aamusta. Riittää, kun ostat ne verkosta ja tulostat ne mukaasi tai sitten voit halutessasi ottaa sen lipun vaikka kännykkään. Mitähän seuraavaksi?

Harry. Olen aina IFK

js.jpg

-Harry Eklund