HIFK – Ikuisesti sinun

      Ei kommentteja artikkeliin HIFK – Ikuisesti sinun

Luin Markus Ånäsin uuden HIFK-kirjan, joka piti minut tiukasti otteessaan koko lukemisen ajan. Kirja on kirjoitettu fanilta fanille seuraten eri fanien ajatuksia ja kokemuksia IFK:n tiimoilta. Kirjassa käydään HIFK:n historiaa läpi koko sen olemassaolon ajalta aina vuodesta 1897 tähän päivään asti käsittäen hurjan määrän niin Suomen kuin Helsinginkin urheiluhistoriaa. Kirjassa käsitellään niin jääkärieversti Werner Hornin edesottamuksia kuin Mikael Granlundin pelipaitaa ja nuuskaläppää. Pääpaino kirjassa on jääkiekossa, mutta muitakin lajeja käsitellään laajasti. Seuraavassa nostan esiin muutamia kiinnostavia asioita kirjasta.

Ånäsin mukaan HIFK on mitaleilla mitattuna Suomen menestynein urheiluseura. Jääkiekossa, jalkapallossa, käsipallossa, salibandyssa ja kaukalopallossa seuralla on Suomen mestaruuksia 95 kappaletta. Yleisurheilun puolella seura on voittanut 250 suomen mestaruutta mitalien kokonaismäärän ollessa yli 900. Kalevan maljan seura on voittanut seitsemän kertaa. Muista lajeista kuten pyöräilystä ja uimahypyistä ym. seuralla on myös useita Suomen mestaruuksia. Hopeisia ja pronssisia mitaleja seuran urheilijat ja joukkueet ovat voittaneet tuhansia. Olympia- ja MM-mitaleja seuran urheilijat ovat saaneet useita.

Kirjassaan Ånäs kertoo HIFK:n olevan viimeinen monilajiseura Helsingissä jolla on edustusjoukkue kaikissa joukkuelajeissaan jollakin sarjatasolla sekä yksilöurheilijoita SM-tasolla eri lajeissa. Viereltä ovat näivettyneet mm. Kiffen, Katajanokan Haukat, Arsenal, Unitas sekä Makkabi ja HPS ja monet muut. Usealla on toimintaa enää jossain lajissa jollakin divisioona-tasolla tai ovat profiloituneet junioreiden kasvattamiseen tai ovat yksinkertaisesti lopettaneet toimintansa. HIFK:n joukkuelajien päävastustajina pääkaupunkiseudulla ovat eri lajien erikoisseuroista mm. HJK, Dicken ja jo kotoisesta Liigasta poistunut Jokerit. HIFK on onnistunut säilymään monilajiseurana laajan harrastajamäärän, ison talousalueen ja suuren näkyvyyden ansiosta.

Ånäsin lukeman tutkimuksen mukaan HIFK:n (jääkiekko) irtolippujen ostajista 20 % on naisia ja HIFK Fan Clubin jäsenistä noin 40 % on naisia, mikä on suuri muutos 1990-lukuun verrattaessa. Helsingin sanomien tekemä tutkimus kertoo seuraavaa: HIFK:lla on noin 260 000 kannattajaa pääkaupunkiseudulla. HIFK:ta ja Jokereita kannatetaan tasaisesti ympäri Helsinkiä, Espoon ollessa yksinomaan HIFK:n ja Jokerien ollessa hallitsevampi seura Vantaalla. HIFK:n kannattajia löytyy ympäri Suomea ja maailmaa, mutta pääasiallinen kannatus löytyy Uudeltamaalta. Ottelutapahtumatutkimuksen mukaan kannattajista 22 % on iältään 25–55-vuotiaita ja yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsee 84 %. Enemmistö kannattajista on Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Vihreiden äänestäjiä. HIFK on Vaasan Sportin ohella Liigassa ainoa oikeasti kaksikielinen seura.

Urheilujohtaja Tom Nybondas kertoo kirjassa oman jääkiekkofilosofiansa lähtökohtana olevan ”eniten maaleja ja jäähyjä”. Hänen mukaansa oikeanlaiseen pelityyliin HIFK:ssa kuuluu fyysisyys, johon on sekoitettu mukaan taitoa. Virheitä ei tule pelätä, vaan koko ajan pitää mennä täysillä, taklata loppuun asti, rouhia, ajaa miehiä pystyyn kentällä, keittää ylitse ja ottaa jäähyjä sekä kontrolloida kiekkoa ja tehdä maaleja. Sekä Matti Hagman että Mika Kortelainen peräävät kovaa peliä, jossa taklataan ja laidat ryskyvät, jotta yleisö saadaan sytytettyä mukaan. Nybondas sanoo, että uudelle valmentajalle painotetaan HIFK:n pelitapaa ja odotetaan kovaa fyysistä peliä. Tappelut eivät ole itseisarvo, mutta pelaajien tulee olla kovia ja peräänantamattomia mitä tahansa sitten kentällä tapahtuukin, kertoo kirjassa HIFK:n fani.

Frank Moberg taasen kertoo kirjassa yhden suurimmista epäonnistumisistaan olevan Teemu Selänne, joka meni Jokereihin HIFK:n annettua huonon tarjouksen tuolloiselle huippulupaukselle. Selänteen osalta loppu onkin historiaa. Moberg myös soimaa itseään ja kollegoitaan ulkomaalaisvahvistuksien scouttaamisen epäonnistumisesta. Selitykseksi hän kertoo, että kun on paljon rahaa, ei tarvitse olla niin tarkka, toisin kuin Saipalla, joka onnistuu ulkomaalaisvahvistusten kanssa lähes 100 %.

HIFK jääkiekko on kirjan mukaan suunnitellut tosissaan listautuvansa pörssiin, mutta se on jäänyt toteuttamatta talouden suhdanteiden heitellessä ja prosessin on koettu olevan hankala hallita. HIFK:n jalkapallojoukkuehan teki taannoin osakeannin, osakkeen hinnan ollessa noin 180 euroa. Joukkue sai lähes 800 uutta omistajaa ja rahaa noin 350 000 euroa. Tämä olisi hieno tapa lisätä joukkueen kiinnostavuutta myös jääkiekon puolella ja palvelisi varmasti myös ihmisten sitouttamisessa joukkueen ympärillä.

20151010_202939-22.jpg

Vielä viimeiseksi vaan ei vähäisemmäksi Carl Brewer, jota Ånäs kuvaa yhden luvun otsikossa jumalaksi. Brewerin kaikki varmasti tietävät nimeltä ja sen että hän muutti joukkueen identiteetin urheilulliseksi ja kovaa fyysistä jääkiekkoa palaavaksi joukkueeksi, mikä on edelleenkin joukkueen identiteetin ydintä. Brewer oli jo Suomeen tullessaan supertähti, joka oli voittanut kolme kertaa Stanley cupin ja ollut kahdesti NHL:n jäähykuningas omaten kuitenkin tähtitason kiekollisen puolustajan ominaisuudet. Brewerin hankinta maksoi HIFK:lle asunnon lehtisaaresta, Datsun 100 A:n ja 20 000 dollaria, mikä oli NHL-tasoinen palkka tuona aikana. ”HIFK pelaa edelleenkin Brewerille” sanoo Ånäs.

Edellä olevissa kappaleissa olen halunnut tuoda esiin omasta mielestäni tärkeitä tai muuten kiinnostavia asioita HIFK:sta. Itseäni kiinnosti miten HIFK on kokonaisuutena pärjännyt seuran edustamissa eri lajeissa ja millainen keskiverto HIFK-fani on. Nämä tiedot kirjasta löytyy hyvin avattuna pienempiin nimittäjiin. Itselleni tuli yllätyksenä, että HIFK on viimeinen monilajiseura Helsingissä ja ilmeisesti koko Suomenkin mittakaavassa ainutlaatuinen.

Mielestäni Tom Nybondas avaa hyvin millaista peliä hän haluaa joukkueen pelaavan ja tämä on varmasti sitä HIFK:ta minkä suurin osa faneistakin pystyy allekirjoittamaan, vaikka monesti on tuntunut, että päävalmentaja on aivan eri linjoilla. Monet IFK-ikonit Matti Hagmanista lähtien kertovat menneestä ja katsovat tulevaan omista lähtökohdistaan tuoden mielenkiintoisia näkökulmia HIFK:hon.

Pitäisikö HIFK:n mennä pörssiin? Mielestäni ei, mutta pitäisin itse hyvänä ratkaisuna, jos HIFK päättäisi antaa vaikkapa rekisteröityneille faneille mahdollisuuden lunastaa HIFK:n osakkeita. Itseäni tämä ainakin kiinnostaisi. Mikäpä olisi sen hienompaa kuin omistaa osa maailman hienointa jääkiekkojoukkuetta?

Carl Brewer piti ehdottomasti mainita HIFK:n suurimpana ikonina tämän kirja-arvion yhteydessä. Jotain tiesin ennestäänkin, mutta en ollut aavistanutkaan, millainen super-tähti hän oli jo Suomeen tullessaan. Seuraavaksi täytyy kyllä lukea lisää Brewerista, minulla on selvästi sivistyksessä aukkoja!

Kirja on loistava lukupaketti niin pitkä-aikaiselle kannattajalle kuin tuoreelle fanillekin. Kirjassa on mielenkiintoisia anekdootteja sekä tiukkaa faktatietoa hyvässä suhteessa niin faneilta, pelaajilta kuin toimihenkilöiltä. Voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille HIFK:sta kiinnostuneille. Itse en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Juri Sivonen ”En gång IFK, alltid IFK”

Lähde: Markus Ånäs: HIFK – Ikuisesti sinun. Johnny Kniga Kustannus 2015.

-Juri Sivonen