Odotuksia kaudella 2015-2016 Osa II

HYÖKKÄYS

Ennen pre-season matseja ajattelin, että Tomas Zaborskya, Teemu Ramstedtia ja Joonas Raskia peluutetaan samassa ketjussa hyvin menneiden poffien jälkeen, mutta ei! Iänikuiset ketjukokeilut ovat alkaneet taas. Ymmärrän kyllä, että harjoitusotteluissa kannattaa kokeilla erilaisia koostumuksia, mutta jo CHL-otteluissa on niin kovia vastustajia, että oletin ja toivoin että pelaavat yhdessä. Lopulta ketju koottiinkin yhteen pelissä Lindköpingiä vastaan, jatko jää nähtäväksi, mutta käsittelen tässä hyökkääjiä sellaisina ketjuina, kuin itse näkisin hyväksi.

Zaborsky profiloitui enemmän peliä tekeväksi laituriksi kuin hänen odotettiin olevan, sentterin ollessa suoraviivaisempi pelaaja. Zaborskya arvosteltiin lehdistössä pettymykseksi, mutta hän oli monesti joukkueen voitonhaluisin pelaaja, joka laukoi aina tilaisuuden saadessaan mahdollistaen riparit maalin eteen. Samoin poffeissa Ilveksen Atte Pentikäiselle taisi tulla yllätyksenä pelattuaan pikkusikaa Zaborskya vastaan, että joutuisi puolustamaan itseään tämän jälkeen ihan tosissaan. Mikäli Zaborsky saa vierelleen Ramstedtin, on häneltä lupa odottaa enemmän maaleja tehojen 15+32 heittäessä kuperkeikkaa. Ramstedt tasapainottaa ketjua kiekollisella taidollaan taistellen liigan parhaan sentterin tittelistä. Raskilla oli viime kaudella tulikuumia ja jääkylmiä jaksoja, jotka pitäisi saada tasaisemmiksi. Hän tuo ketjuun energiaa loputtoman tuntuisella liikkeellään. Tähän mennessä kukaan em. pelaajista ei ole kuitenkaan esittänyt mitään ihmeellistä pre -seasonilla.

Juuso Puustisen viime kausi oli rikkonainen, joten tehot jäivät kauaksi odotuksista. Valitettavasti Puustisella on kesälläkin ollut loukkaantumishuolia, joten nähtäväksi jää kuinka kausi menee, mutta potentiaalia on valtavasti aina +30 maaliin asti. Pisteiden valossa Corey Elkinsin viime kausi oli edellistä vaisumpi, mutta tehotilastossa Elkins oli joukkueen toiseksi paras lukemalla +18. Robert Leino osoitti pirteitä otteita viime kauden alussa, mutta hyytyi pahasti kauden vanhetessa. Saanee näyttöpaikan kakkoskentän laidalla tai vaihtoehtoisesti kolmosen keskellä. Sekä Elkins että Leino ovat pelanneet pirteästi pre-seasonilla. Puustinen pyrkii taasen loukkaantumisen jäljiltä saamaan pakettia kasaan

Roope Hinzille tarjoaisin playmakerin paikkaa kolmosen keskelle, mahdollisesti myös kakkosen laidalle. Tosin huhujen mukaan Hinzillä on ikävähkö selkävaiva, mikä pitää hänet poissa määräämättömän ajan. Laidoille laittaisin tunnolliset kahden suunnan laiturit Arttu Luttisen sekä Jasse Ikosen. Luttinen jatkaa yv-pelaajana tehden jälleen hyvät pisteet. Ikonen pelasi hyvän kauden ennen loukkaantumistaan, 29 ottelua 10+6. Odotukset ovat korkealla Ikosen suhteen hänen ollessa vielä nuori ja kehittyvä pelaaja.

Nelosesta tulisi tehdä ilkeä ketju, joka rouhii ja siinä sivussa tekee byyrin aina silloin tällöin. Thomas Nykopp on murtautunut vakiokokoonpanoon ottaen nelosen sentterin paikan ja omaa potentiaalia ylempiinkin ketjuihin. Nykopp on valitettavasti myös loukkaantuneiden joukossa ja arvioitu paluu on lokakuun alkupuolella. Toiselle laidalle Matti Lamberg, jonka pelityyli on fanien mieleen, mutta on johtanut siihen, että hän on jälleen loukkaantunut. IFK on ilmoittanut hänen olevan poissa peleistä toistaiseksi. Micke Åsten toiselle laidalle pelaamaan omalla ydinosaamisalueellaan ärsyttäjänä, viime kaudella 32 ottelussa tehot 3+2, mikä ylittynee tulevalla kaudella.

Pelipaikkaa kärkkyvät Miro Saarelainen, Henri Tamminen ja Mika Partanen sekä Panu Mieho. Saarelainen esiintyi edukseen jo viime kaudella muutamassa ottelussa ja pre -seasonilla on jatkanut tätä kuten Tamminenkin. Partanen aloitti viime kauden hyvin, mutta hyytyi loppua kohden ollen lopulta pienoinen pettymys. Pre -season on tosin alkanut Partasellakin mukavasti. Panu Miehosta en osaa sanoa vielä mitään.

YHTEENVETO

Lähtökohtaisesti IFK taistelee aivan runkosarjan kärkisijoista, mikäli edelliskauden kaltainen kevään notkahdus vältetään. Mahdollisuudet ovat olemassa aivan runkosarjan voittoon ja kannun nosteluun asti, mikäli pystytään voittamaan otteluita tasaisesti välttäen pitkät tappioputket. Sairastuvan mahdollisimman tyhjänä pitäminen vaikuttaa tähän, mutta valitettavasti jo ennen varsinaisen kauden alkua sairastupa pullistelee potilaita.

Myös päävalmentajan pelikirjan monipuolistaminen on tärkeä osa joukkueen menestystä. Viime kaudella pääasiallisesti roiskittiin kiekkoa kulmiin ja luisteltiin perään, mutta pre-seasonilla on jo nähty kiekon jalalla viemistä ylös sekä syöttelemällä etenemistä, mitkä tosin valitettavasti ovat usein päättyneet syötönkatkoihin tai umpisurkeaan syöttöön. CHL-peleissä IFK:n Akilleen kantapääksi on muodostunut keskialueen trapin ylitys, mikä on välillä ollut kohtuuttoman vaikeaa. IFK on vaarallinen päästyään keskialueen ylitse hyökkäysalueelle ja kohtuullisen varma omalla puolustusalueella. Nähtäväksi jää pystyykö valmennus varioimaan peliä niin, että joulutaukoon mennessä kaikki eivät ole scoutanneet pelitapaa ja pelaa keskialueen trappia. Yv-pelaamisen pitää myös parantua. Edelleen siirretään vastuuta pelaajalta toiselle eli syötellään ja lopulta menetetään kiekko. Odotan enemmän vetoja niin tasaviisikoin kuin ylivoimalla. Alivoimaa IFK on pelannut hyvin.

Kärpät, Tappara, Lukko sekä JYP ovat heikentyneet, IFK sekä TPS ovat taasen vahvistuneet. Näitä kuutta veikkaisin suoriksi pof-joukkueiksi. TPS muodostaa suurimman kysymysmerkin vahvistuksista huolimatta muistaen edelliskausien turbulenssin. Saipa voisi olla musta hevonen ja kolkutella suoran pof-paikan portteja. Odotan IFK:lta nousujohteista kautta ja palaan tähän aiheeseen väliarviolla joulutauon aikoihin.

Rakkaat Kamraatit, laitetaan nakit pakkaseen!
Juri ”EN GÅNG IFK, ALLTID IFK”

-Juri Sivonen